Kelvottomista kelvottomin?

Nyt se on alkanut, kuntalaisten valitsemien henkilöiden työntäyteinen syksy. Pitkät kokoukset ja vielä pidemmät asioiden juonteiden ihmettelyt. Mitä useamman kuntalaisen kanssa asioista keskustelee, sitä monisyisemmäksi sekamelska muodostuu.

Helmikuussa kirjoitin kehityspäällikön tehtävien julistamisesta auki ilman järjen tai asian ymmärtämisen häivää. Valtuuston kokouksessa homman nimi olikin muutettu nyt, puoli vuotta myöhemmin, hallintopäälliköksi. Mutta mitä tekee hallintopäällikkö?

Toukokuussa valitsimme uuden kunnanjohtajan, JP Isotuvan. Valtuustolle hänet myytiin ilmiömäisenä ihmisjohtajana. Kunnan työtekijät olivat tarinan mukaan keränneet nimiä addressiin hänen puolestaan. Kunhan hänet vain valitaan niin kunnan henkilöstö voi hyvin. Silloin kerrottiin henkilöstön voivan pahoin.

Päätöstä tehdessä ei painanut se, että Siuntio tarvitsi ensisijaisesti strategista osaamista ja taloudenpitoa.

Kenet uusi kunnanjohtaja ensimmäiseksi haluaa rekrytoida? Hallintopäällikön. Mitä hallintopäällikkö sitten tekee työkseen, miten hänen onnistumistaan mitataan? Kysyessäni asiaa valtuustossa oli uuden kunnanjohtajan vastaus "motivoi henkilöstöä". Anteeksi kuinka? Eikö juuri valitun kunnanjohtajan pitänyt olla ilmiömäinen ihmisjohtaja? Tulimmeko me valtuuston rivijäsenet kusetetuiksi?

Työn ja organisaation tutkijat ovat ympäri maailman samaa mieltä siitä, ettei ihmistä voi motivoida. Viekä surkuhupaisampaa on kuvitella, että sen tekee hallintopäällikkö. Varmaan jokainen, joka miettii hallintopäällikön roolia omassa työorganisaatiossaan, miettii, että eikö hän meidän yrityksessä ole juuri se henkilö, joka saivartelullaan, turhanpäiväisillä lomakesulkeisillaan, hyväksymisprosesseillaan ja ylimielisyydellään vie muilta motivaation.

Työpsykologiaa ymmärtävien keskuudessa on edelleen yksimielisesti tunnustettu, että ihmisen motivaatio rakentuu työn sisällöstä. Siitä, kuinka laaja ja monipuolinen työtehtävä on, kuinka omia kompetenssejaan ja toimintatyylinsä vahvuuksia voi siinä käyttää hyväkseen, miten työ tarjoaa kehittymisen mahdollisuuksia. Arvokasta on tuntemus siitä, kuinka mielekäs työ tekijälleen on, mitä hän kokee omalla työpanoksellaan olevansa rakentamassa.

Aika juoksee, eikä mitään kunnassa opita. Kohta taas voimme lukea lehdestä, että haetaan hallintopäällikköä. Henkilöä, jonka työtehtäviä ei ole määritelty. Kuka järkevä ihminen hakee työhön, jonka sisällöstä ei ole mitään hajua?

Tai siis tota noin, - pitäisikö pyytää anteeksi sinisilmäisyyteni? Sillä jos työtehtävät ja niiden vaatimat kompetenssit kerrottaisiin, niin sittenhän ei voitaisi valita "sopivaa" eli pikkurillin ympärille mutkalle menevää henkilöä, joka pomppii käskystä kuin jojo. Silloin pitäisi palkata pätevin, osaavin ja aikaansaavin. Siuntion poliittisessa historiassa se olisi ennenkuulumatonta.