Työsuhteet ovat muuttuneet irtosuhteiksi

Paperitehtailla kuulin tarinoita kuinka jo kolmas sukupolvi oli tehtaalla töissä. Kuinka tehdas huolehti terveydenhuollosta, lastentarhasta, rakensi kirkon ja osallistui koulun kustannuksiin. Kadonnut mennyt maailma?

Liike-elämässä kuulen tarinoita tämän päivän todellisuudesta. Niihin yhdistyy kertakäyttömenttaliteetti ja narsismi. Mantra on "Käytä toisia hyväksesi niin kauan kun ne tuovat sinulle tulosta!". Kun myynti sakkaa ja ihmiset muuttuvat kustannuksiksi, anna niille kenkää. Pääasia on, että sinulla menee hyvin. Saat oman yksikkösi tuloksen loistamaan, aina uudelleen joka kolmas kuukausi kun ylin johto arvio liiketoiminnan kehittymistä. Mitä Nokia edellä, sitä pienet perässä!

Kuulen tarinoita ihmisistä, jotka on irtisanottu 30-40 vuoden työsuhteen jälkeen, kuukausia tai ehkä muutama vuosi ennen eläkeikää. Heidän esimiehensä ovat hirviöitä, joita en enää pidä täysjärkisinä vastuullisina kansalaisina.

Kuulen tarinoita yrityksistä, jotka harjoittavat käenpoikastrategiaa. Nuoria ei kannata palkata, koska heitä pitää ohjata ja valmentaa työtehtäviin ja työelämän tavoille. Meidän firmassa kellään ei ole aikaa valmentaa ketään ilman laskutusta. Annetaan jonkun toisen kouluttaa nuori työelämään ja ostetaan pois kilpailijalta vuoden, kahden päästä. Sikoja!

Sanoitko: So what! Mieti vielä kerran.

Mitä on työsuhde ilman luottamusta, kunnioitusta, uskollisuutta, turvallisuutta, avoimuutta, lämpöä ja välittämistä? Nykyajan orjakauppaa. Ilman sutenööriä, mutta ihmiset myyvät itseään - tai yritys myy heidän osaamistaan - rahasta erilaisiin projekteihin. Mitä se kertoo työelämän henkisestä tilasta?