Osaamattomuuden ydinylistys

Suomen hallitus teki ydinvoimapäätöksen. Sillä se sinetöi osaamattomuutensa.

Teollisuuden Voiman ydinvoimalarakentaminen on epäonnistumisia täynnä, oikeastaan se on megaluokan liike-elämän katastrofi. Suomessa ongelmat Olkiluodossa on sysätty Arevan vastuulle. Muualla Euroopassa sen sijaan ihmetellään Teollisuuden Voiman projektin hallinnan osaamattomuutta, alihankkijoiden työn laatua sekä käsittämätöntä byrokratiaa. Kun Teollisuuden Voima on osoittanut kykenemättömyytensä johtaa ydinvoimalan rakennusprojektia, mitä tekee Suomen hallitus? Palkitsee surkeaa epäonnistumista esittämällä sille uutta lupaa.

Toinen luvansaaja ehdokas Fennovoima on tuore pelaaja. Mistä ihmeestä se kuvittelee haalivansa Teollisuuden Voimaa paremmat osaajat? Mihin saarelmaan tai notkelmaan se kuvittelee ydinjätteet kaatavansa? Posivan maanalaisiin onkaloihin sillä ei ole ainakaan toistaiseksi mitään asiaa.

Lupaehdokkaiden uutisoinnissa jäi vähälle huomiolle kantaverkkoyhtiö Finngridin toteamus, että Pohjanmaalle rakennettava voimala vaatii kantaverkon uusimisen muutamalla miljardilla. Vanhaa verkkoa kun ei ollut suunniteltu sähkön tuottamiseksi siellä. Maksaakohan Fennovoima investoinnin - vai me suomalaiset sähkön siirron maksuina?

Luvan myöntäminen Fennovoimalle kuvaa Suomen hallituksen peliä. On ihan sama onko osaamista tai näyttöjä, riittää kun olet sopiva pelimerkki pelissä. Poliittisen pelin ulottaminen ydinvoimapäätöksiin on iljettävää.

Hakijoista ainostaan Fortum on osoittanut kykenevänsä hankkeen toteuttamaan. Siksi sille ei lupaa ehdotettu. Poliittisen pelin henki on "sopiva, ei pätevä".

Lupien taloudellisista laskelmista on kuitenkin unohdettu se oleellisin. Mitä maksaa ydinjätteen säilyttäminen satoja tuhansia vuosia? Turvallista ja vaaratonta tapaa säilöä ydinjätettä ei ole löydetty, ei sitten missään päin maailmaa. Niinpä tuhansien tai kymmenien tuhansien sukupuolvien on seurattava uraanijätteiden muuttumista vaarattomiksi luomakunnalle. Mitä maksaa kun tuhannet sukupolvet tulevat valitsemaan keskuudestaan ne monien alojen huippuasiantuntijat, jotka työkseen tulevat seuraamaan perimiensä ydinjätevarastojen säteilyä, vuotoja maaperään ja vesistöihin? Mitä tulee maksamaan tuhansien vuosien aikana uusien, niin sanottujen, loppuvarastointivaihtoehtojen rakentaminen?

Onneksi eduskunta tekee päätöksen luvista, eikä hallituksen onnettomat tunarit. Onneksi ketään kansanedustajista ei voida sitoa puoluekurilla toimimaan vastoin omaatuntoansa. Onneksi enemmistö meistä kantaa vastuuta siitä maailmasta, jonka jätämme jälkipolville.Onneksi.